Näissä eskarin päättäjäistunnelmissa nostaa päätään piilossa ollut herkkikseni. Ja juu, tiedän tiedän, ekallehan se "vain" menee, ei maailmalle.

Jotenkin tämä vain nostaa tunteet pintaan monella tasolla. Onhan tämä ensimmäinen askel itsenäisyyteen

 

pionilaakson blogissa törmäsin ihanaan runoon (tekijästä ei ole tietoa), mikä innoitti minua kirjoittamaan siitä oman versioni.


Riivöläiselleni:

olkoon tiesi helppo kulkea ja näyttäköön maailma sinulle parhaat puolensa nyt ja aina



 

 

Tuoreessa muistissani vielä kiikut vauvana sylissäni.
Nytkö sen aika jo on?
Hentojen siipien ensimmäinen kokeilu.
Ihan hetkessä kasvoit "isoksi"
 
Tahtoisin reppuusi panna
monia hyviä asioita
turvan ja
rohkeuden
ennakkoluulottomuuden
rakkauteni
kevyistä kevyimmät askeleeni
 
Toivoisin, että sinä
saisit opettajaksesi
ihmisen
joka näkisi erilaisuuksien kirjon
Opettaisi oppimaan
herättäisi tiedonjanon
huolehtisi minun aarteestani
 
Ihan niinkuin eskarissakin
 
Uusi seikkailu kultani odottaa
Ota vaan vielä kädestä
likistä vähän
Ethän välitä jos käteni täräjää
 
Tästä jatketaan pellavapääni