Mitähän sitä rakkaalle keksisi isänpäiväkakuksi? Hölmöhän sitä olin ku en heti muistanu, että nakitanpas lapselle vastuun! Riiviöläisen kanssa siis yhdessä mietittiin, mistä iskä tykkäisi. Autoista...joo.

Nissan Bluebird! Oli tarkempi toive (riiviöläinen kun itse tykkää näistä vanhemman näköisistä autoista). Vihree on riiviöläisen in väri tällä hetkellä. joten vihreä luupää sen olla piti.

ok... Mä en mikään autovirtuoosi ole, joten sormet ristissä kakkua tein. Onneksi pikkuherra on niin suurpiirteinen, ettei edes välittänyt että kakku ei oikeestaan luupäätä muistuttanut ollenkaan .

Tarkoitus oli, että riiviöni maalaa auton ikkunoihin meidän kuvat, iloisesti huiskuttelemassa . Nooooh... siitä suurpiirteisyydestä kun mainitsin yllä. Riiviö oivalsi kuinka paljon kivempaa on maalata itse autoa (konepellit yms.eikä mitään niistäkään valmiiksi asti malttanut maalata), joten päätyikin vai pallukalla merkkaamaan paikat missä me ollaan. Ilmeisesti tuli siihen tulokseen, että kakunsyöjillä saa luvan olla mielikuvitusta tarpeeksi. Kuvitelkaa siis meidän iloiset kasvot auton ikkunoihin! Kakun vieressä isänpäivälahja, muki poikineen .

Täytteenä mangokermaa valkosuklaarouheella. NAM!!! Tosta mangosta en saa vain tarpeekseni kakuntäytteenä. NIIIIIIN hyvää!

Ja iskä tykkäs tottakai!